Taito Pohjois-Karjalan toiminnanjohtaja Tuija Tekin avaa näyttelyn, joka on vanhan rautatieaseman ullakolla. Eikö olekin upea tila.
Tuolloin hellekausi ei ollut vielä alkanut, joten lämpötilakin oli ihan inhimillinen. Nyt hellekautena kävijät tulevat alas ullkolta ihan saunoneen näköisinä.
Tässä tila toisesta kuvakulmasta. Näyttelyssä on mukana myös muutamia pergamentista reliefikokeiluja. Takaseinällä näkyy vaaleana läikkänä minun suojelusenkelini.
Tässä korut ovat lasikossaan vielä ilman lasia.
Lähikuvassa Sisin-sarjan ja Kosketussarjan koruja, helisevät äiti-vauvakellot sekä Lähde-sarjan riipuksia.
Etualalla hopealangasta tehdyt herkimmät korut; Kehrä-sarjaa sekä oikealla Metsänkeiju, joka tuolloin oli vielä vailla nimeä ja tarinaa. Tässä sen tarina:
"Metsänkeiju -korut ovat kuin tarina Pohjois-Karjalan satumaisista metsistä. Keiju on nukahtanut niitylle, ja nyt kaste valuu sen hiuksissa, ja katso - hiussuortuvan latvassa on pisara.
Halutessasi voit nähdä koruissa myös veden aaltoilevan liikkeen ja pisarat purossa tai putouksessa."
Valitettavasti minulla ei ole kuvia Riitta Turusen ja Aino Lampion Räsymattoikonit-työstä, jotka kehystivät jo ullakolle tuloreittiä.
2 kommenttia:
Upea kokoelma, upeasti esillä!
Kiitos, Mags!
Lähetä kommentti