Juhannusaamun kukkasia

Kameraharjoitukset jatkuvat. Kuvia ei ole kästelty muutoin kuin vähän rajaamalla ja pienentämällä.

Nurmeskorut ryhmäkuvassa

Yritin tänään epätoivoisesti saada kuvattua Nurmeskoruja samaan kuvaan. Meidän nuorison kielessä ihmisistä erikseen otettu ryhmä- tai yksittäiskuva on pönötyskuva.  Eipä meinannut onnistua millään. Tässä paras tulos:

Olen tilannut näitä varten puisia korukoteloita. Saan ne vasta heinäkuussa. Kesäajan myyntiin en ehdi montaakaan sarjaa tekemään, malli on nääs aika isotöinen.

Kevättalvella meni kaksi kuukautta flunssaa potien, joten osien teko varastoon kesää varten jäi olemattomaksi. Helmikuu meni matkan ja sen sulattelun merkeissä.

Ei aavistustakaan, mihin tämä projekti minut johtaa - perikato vai työputki syksylle ja minä kun olen luvannut heittää koko korunteon pois, jos se alkaa työlle maistumaan. Tosin peräkaneettina on, jotta jos olen vielä täydessä ymmärryksessä ja sitähän minä en varmaan ole ollut enää aikoihin.

Kasvien kuvaaminen vuorossa

Nämäkin kuvat ovat Valamon taannoiselta iltalenkiltä. Mustikat vasta aloittelivat kukintaansa. Ne on kuvattu samasta paikasta kuin aiemmat kivet.

Muut kukat on kuvattu erakkomunkin majan luota.

Minä olen kaikkea muuta kuin kukkien tuntija. Tuosta saniaislajista en osaa muuta sanoa kuin että sen lehtien kasvukuviot ovat sangen mielenkiintoisen näköisiä.

Myös kulleron kukat ovat hauskoja palleroita. Minun lapsuudessa niitä kutsuttiin juhannuskukiksi.

Narssisseista tuo valkoinen on laji, josta pidän eniten.

Puista kuvaan pääsivät lahoava kelo sekä ihmisen koloama kuusen tyvi. Oletan, että kolot on kaiverrettu pihkan keräämistä varten.

Alakuvan kanto kuorettomana paljastaa puun syiden pehmeät muodot. Kelojen lisäksi juurikat ovat niitä, joissa puiden kuviointi ja muodot ovat usein kauneimmillaan.