Vanhoissa sanonnoissa on taikaa - onko?

Olin viikonlopun Joensuussa ensimmäistä kertaa Karjalaisten Taitajien joulumyyjäisissä Joensuussa. Sunnuntaina miniäni lähti minulle kaveriksi. Iltapäivällä hän lähti asioilleen ja kotiin. Parinkymmenen minuutin kuluttua hän palasi kauhuissaan. Oli käynyt lähtiessään vessassa ja unohtanut sinne sormuksensa. Hän kiersi myyjät kyselemässä, mutta kukaan ei tiennyt mitään.

Poikani pyysi minua tekemään väliaikaisen sormuksen. Maanantaiaamuna tein yhden version ja sain sen juuri kiillotusmyyllyyn, kun miniältäni tuli viesti, että sormukset olivat löytyneet. Rehellinen löytäjä oli palauttanut ne myyjäispaikakkana olleen Normaalikoulun vahtimestarille. Suurkiitos löytäjälle. Nyt minulla on tarjolla taas uusi sormus, tosin hyvin pientä kokoa. Alkuperäinen tarkoitus oli kullata se, mutta nyt se saa jäädä hopean väriseksi.  Tässä se nyt sitten on, tosin livenä kuvaansa parempi, mutta sopii minulle ainoastaan pikkurilliin.

Minulta katosi muutamia vuosia sitten mieheni ostama kultasormus Hämeessä käydessäni.  Olin jo menettänyt uskoni sen löytymiseen, kun ystävättäreltäni tuli viesti, että sormus löytyi. Hän oli kadottanut toisen korviksensa ja tyhjentänyt pölyimurin pussin sitä etsiessään. Korvista ei löytynyt, mutta sormukseni oli siellä. Vanha sanonta - kulta ei katoa - piti edelleen paikkansa molemmissa tapauksissa.

Levystä uusia malleja

Kevyesti himmennetystä hopealevystä tehty rannekoru. Teikeillä on samanlainen kaulakoru, johon tulee takaosalle pienempiä neliöitä.

Oli viikon ensimmäinen poutapäivä ja aloitin kuvaamisen. Valo loppui kuitenkin kesken.

Hitsi, kun olis varaa ulkoistaa koko valokuvausrumba. Se vie tolkuttomasti aikaa, eikä tulos ole kuitenkaan hyvä.

Korviksia

Olen kokeillut hopealevystä erilaisia korviksia. Vasemmalla nurkistaan roikkuvat korvikset ja toiset puolipallon muotoiset.

Levyjen reijityksessä jää pieniä pyörylöitä, joita olen vasemman puoleisissa  korviksissa hyödyntänyt helmihattuina. Ei pahannäköisiä, vai.



Aikaahan näihin kokeiluihin tärvääntyy.Tokihan se voisi käyttää hyödyllisemminkin, mutta tällaiset kokeilut ovat tämän homman suola. Näin uude mallit saavat alkunsa.

Levyyn juotetut kuviot

Eräs asiakas halusi sormuksen isolla ruusulla. Kokeilin ensin laittaa ruusun suoraan sormukseen kiinn, mutta se näkyi häiritsevästi alta. Kuvan vesiossa ruusu on juotettu kiinni hopealevyyn. Kokeilin ensin taustalevyn patinointia. Se ei ollut huono vaihtoehto, mutta näytti vähän liikaa rautalevyltä. Poistin patinan ja käsittelin pinnan eläväksi. Nyt molemmat, sekä ruusu että tausta kiiltävät, vaikka hämärähyssyssä otetusta kuvasta sitä ei kyllä näy mitenkään. Tasoittelin vielä taustan käsittelyä kuvanoton jälkeen.

Idean sormukseen sain tekemästäni riipuksesta. Kokeilin neliskulmaista spiraalia. Minusta se ei oikein toiminut riipuksena, joten juotin sen kiinni kuperaan neliöön. Näyttää hyvältä. 

Näitä koruja ei ole vielä myynnissä verkkokaupassa. Ideaa pitää kehitellä edelleen.

Nimikilpailun voittajan kommentit

Korusarjan nimikilpailun voittajan kommentit palkintona saamistaan korvakoruista olivat:

"Korvakorut saapuivat perille. Kyllä veti hiljaiseksi. Olivat järkyttävän upeat. Ihan itkettää. Yhtään en liioittele. Sopivat kuoropukujeni kanssa erinomaisesti. Suuri kiitos." T. Sirkku

Hänen valintansa oli muutoin kuvan kaltaiset korut, mutta kuperammat. Tein niihin Kehrä-kiehkurat hänen toivomuksestaan. Totesimme yhteisesti, että spiraalit sopivat erityisen hyvin lähteen keskelle kuvaamaan veteen pudonneen kiven tai pisaran aikaansaamia renkaita veden pinnassa.

Kiitos Sirkku kauniista sanoistasi. Ne lämmittivät kovasti mieltäni.

Uusiokoruja

Sain uudistettaviksi kahdet meripihkahelmet, toiset pyöreistä helmistä ja toiset lyhyistä vinolieriön mallisista helmistä sekä valkoiset, pitkät makeanveden helmet. Tottakai unohdin ottaa niistä kuvat ennen uudistamista.

Asiakkaan toivomuksesta meripihkahelmiin yhdistettiin erimallisia kyaniittihelmiä ja sekoitettiin molemmat helmet keskenään. Toisista, enemmän pyöreitä helmiä käsittävistä helmistä tehtiin pitkät ja toiset, vähän kevyemmat jätettiin lyhyemmiksi. Lopuista pienemmistä helmistä tehtiin rannekoru ja korvikset.  Meripihkan väri ei ole luonnossa ihan noin hehkeä.

Makeanveden helmet olivat niin pitkät, että niistä tuli kaksinkertaiset helmet. Alempaan kerrokseen laitoin lisää mustia hematiittihelmiä sekä lisäsin hopeahelmiä väliin. Ylempään kerrokseen laitoin pieniä, mustia onyksia, kirkkaita Swarovski-kristalleja ja hopeahelmiä.  mielestäni epätasaiset makeanveden helmet ovat viehättäviä elävän pintasa ansiosta. Tähän sarjaan tein korvakorut helmatiitista hopean kanssa.